Pinnoittamattomat paistinpannut

Tämä sivu sisältää tietoa pinnoittamattomista paistinpannuista.

Sisältö:

Teflonpannut ovat lyhytikäisiä eivätkä kestä suuria paistolämpötiloja. Teflonmolekyylit alkavat hajota noin 250 celsiusasteessa. Teflon on sellaisenaan normaalilämmössä erittäin inertti materiaali eikä sen vuoksi ole myrkyllistä kulkiessaan ihmisen ruoansulatuskanavan läpi, mutta hajotessaan teflonmolekyylistä irtoaa mm. fluoria, joka todennäköisimmin sekoittuu ruokaan ja yhtyy siinä erilaisiksi fluorideiksi. Suurin osa fluorideista, kuten myös puhdas fluori, ovat voimakkaita myrkkyjä. Ylikuumentunut teflonpannu pystyykin erittämillään kaasuilla jopa tappamaan samassa huoneessa olevia pikkulintuja. Tätä on testattu papukaijoilla.

Jos tämän sivun lukemisen jälkeenkin päädyt ostamaan pinnoitetun pannun, niin osta niistä pinnoitetuista edes se parempi vaihtoehto, eli ns. emaloitu, keraamisesti pinnoitettu pannu. Keraaminen pinnoite on myrkytön ja kestää myös suuria paistolämpötiloja. Sen heikkoudet ovat heikko taivutuksen kesto ja nopeiden lämpötilanvaihteluiden kestämättömyys. Valualumiinirunkoinen emalipannu kestää taipumattomuutensa vuoksi luonnollisesti kauemmin kuin alumiinipellistä prässätty emalipannu. Myös valurautarunkoisia emalipannuja on olemassa, ja niiden lämmönvarauskyky on alumiinirunkoisia parempi. Laadukas emalipannu voi oikein käytettynä olla hyvinkin pitkäikäinen, kun taas teflonpannut eivät sitä ikinä ole säännöllisessä käytössä.

Valurautapannu on paistinpannu, joka on valettu valuraudasta. Sulaa rautaa on siis kaadettu paistinpannun muotoiseen muottiin, ja tuloksena on ollut valurautapannu. Valurautapannu on hyvin vanha keksintö.

Valurautapannu kestää käytännössä ikuisesti. Valurautapannulla saat aikaan paljon suuremman paistolämpötilan kuin teflonpinnoitetulla pannulla, mikä on tärkeää etenkin lihaa ja kasviksia paistaessa. Valurautapannun hyvä lämmönvarauskyky auttaa myös hyvän paistotuloksen saamisessa. Koska valurautapannu on pitkäikäinen, on se myös rahaa ja ympäristöä säästävä vaihtoehto. Uuden valurautapannun saa halvan teflonpannun hinnalla. Valurautapannun mahdollistama suurempi paistolämpötila mahdollistaa paremman paistotuloksen, jolloin kasvikset säilyttävät rapeutensa ja lihan saa kypsennettyä ravintolamaisesti. Suurempi paistolämpötila myös säästää aikaa tiettyjen ruokien kohdalla. Valurautapannu kestää myös lastalla raaputtamista.

Valurautapannu paranee käytössä. Uuden valurautapannun tarttumattomuus ei vastaa uuden teflonpannun tarttumattomuutta, vaan varsinkin paljon proteiinia sisältävät ruoat, kuten kananmuna ja broileri tarttuvat pannuun herkästi kiinni. Punainen liha ei kuitenkaan tartu kovin herkästi. Kananmunan paisto on itse asiassa uudenkarhealla valurautapannulla erittäin haastavaa, ja siihen tarkoitukseen hiiliteräspannu onkin parempi vaihtoehto. Uudenkarhean valurautapannun voi "sisäänajaa" esimerkiksi rälläkällä ja niinkutsutulla virsikirjalaikalla, jolloin pannu vastaa paremmin kymmeniä vuosia käytössä ollutta sileäksi kulunutta pannua.

Valurautapannu tarvitsee silloin tällöin jonkin verran huoltoa. Säännöllisessä käytössä "huolloksi" riittää yleensä pelkkä pesu lämpimällä vedellä ja paistopinnan öljyäminen aina ruoanlaiton jälkeen, mikä ei ole sen vaivalloisempaa kuin pinnoitetunkaan pannun pesu. Uuden tai huonosti käytetyn valurautapannun joutuu rasvapolttamaan. Rasvapoltto on parasta tehdä jollain paksulla rasvalla. Väitetysti paras tulos tulee silavalla, mutta myös kookosrasvalla saa kuulemma aikaan hyvän tuloksen. Myös hyvälaatuisella oliiviöljyllä voi rasvapolton hätätilanteessa tehdä, mutta rypsiöljy ei rasvapolttoon sovellu huonon lämmönkestävyytensä takia. Silavan huono saatavuus kaupoista tänä päivänä asettaa rajoituksia. Myös oikeasti hyvälaatuiset ruokaöljyt ovat yllättävän harvassa.

Valurautapannun kanssa kannattaa ostaa teräksinen lasta. Se kestää suuria lämpötiloja ja tekee valurautapannun käytöstä mukavaa. Valurautapannun kanssa kannattaa hankkia myös teräsharja, jolla saa mahdollisesti pohjaanpalaneet ruoanjämät helposti irti. Valurautapannun hyvä lämmönkestävyys innostaa kokeilemaan suuria paistolämpötiloja, jolloin ruoka tulee helposti poltettua pohjaan. Kannattaa ostaa hiiliteräksinen tai rosterinen teräsharja, koska messinkisestä saattaa teoriassa jäädä pieniä kuparinjämiä pannuun.

Usein kuulee sanottavan, että puukahvaiset valurautapannut olisivat huonompia, koska puukahvaa ei voi käyttää uunissa. Perustelu kuitenkin ontuu, koska kaikista kunnon puukahvaisista valurautapannuista kahvan saa helposti irti ilman työkaluja. Puukahvaa voi kosketella myös pannun ollessa kuuma, toisin kuin valurautaista kahvaa, joka on samaa valua itse pannun kanssa. Lisäksi puukahvainen pannu, josta kahva on irroitettu, mahtuu sinne uuniin paremmin kuin pannu, jossa kahva on kiinteä. Älä kuitenkaan osta puukahvaista pannua, jossa kahva on liimattu pannuun kiinni.

Valurautapannua hankkiessa ei kannata tuijotella merkkiä, koska valurautapannuilla ei ole keskenään kovin merkittäviä eroja. Ne ovat kaikki käytännössä tehty lähes samanlaisesta valuraudasta. Vaikka suurin osa uusista valurautapannuista on rasvapoltettu jo valmiiksi, ne kannattaa kuitenkin rasvapolttaa myös ostamisen jälkeen itse parhaan tuloksen saamiseksi, koska pannu on saattanut odotella ostajaa kaupan hyllyssä usean kuukauden ajan. Valurautapannua hankkiessa kannattaa hyödyntää tarjouksia ja alennusmyyntejä.

Uusi tai pitkään käyttämättömänä ollut valurautapannu pitää rasvapolttaa. Rasvapoltto suoritetaan esimerkiksi valelemalla paistinpannu rasvalla ja kuumentamalla pannua niin kuumaksi, että rasvasta alkaa nousta savua ja rasva alkaa kovettua pannun pinnalle. Sitten pannun annetaan jäähtyä sen verran, että savun muodostuminen lakkaa, minkä jälkeen taas valellaan pannuun lisää rasvaa ja käytetään pannua taas sen verran kuumana, että savua nousee. Tätä toistetaan esimerkiksi 3-6 kertaa tai niin kauan kuin intoa riittää. Rasvapolton idea on täyttää valuraudan huokoset rasvalla, jolloin valurautaan ei tartu ruoka kiinni. Korkeassa lämpötilassa tapahtuu myös rasvojen polymerisoitumista, jonka ansiosta kiinni "palanut" rasva ei lähde paistinpannusta helposti irti.

Oikein likaisen ja huonoon kuntoon päässeen valurautapannun voi puhdistaa esimerkiksi hehkuttamalla. Hehkutus tarkoittaa, että paistinpannu haudataan punaisena hehkuvaan hiillokseen, jolloin itse pannukin menee punahehkuun. Hehkuttamisen jälkeen pannulle tehdään rasvapoltto. Hehkuttamisen voi tehdä myös kuumentamalla pannua esimerkiksi kaasulla.

Kaikilla ei välttämättä ole mahdollista hehkuttaa pannua, mutta myös teräsharjalla saa hyvinkin likaisen pannun suhteellisen helposti harjattua puhtaaksi. Myös porakoneisiin saa teräsharjalaikkoja, joilla saa valurautapinnan tehokkaasti puhdistettua. Valurautapannun puhdistamisessa voi käyttää luovuutta, koska se ei mene helposti pilalle.

Hiiliteräspannu on paistinpannu, joka on prässätty hiiliteräksestä, eli siitä samasta "mustasta pellistä", jolla paikataan vanhojen autojen pohjia. Hiiliteräspannu on yleensä 2,5 milliä paksua peltiä.

Hiiliteräspannu on pitkäikäinen, vaikkakaan ei vääntymis- ja kolhiintumisherkkyytensä vuoksi aivan yhtä pitkäikäinen kuin valurautapannu. Valurautapannun tavoin hiiliteräspannu kestää erittäin korkeita paistolämpötiloja. Koska hiiliteräspannu ei ole valurautapannun tavoin huokoinen, onnistuu siinä kananmunan paistaminen hyvin. Hiiliteräksinen paistinpannu on halpa, ja hankintahintaan suhteutettuna hiiliteräspannun käyttötunnit tulevatkin paljon pinnoitettuja pannuja kannattavammaksi.

Hiiliteräspannu paranee käytön myötä. Pannu saattaa mennä pohjastaan hieman kuperaksi kuumentamisen aikana. Jos kuperoituminen on häiritsevää, voi pohjaa muokata koverammaksi esimerkiksi pajavasaralla. Hiiliteräspannun kanssa voi käyttää teräksistä lastaa, mutta teräksisellä lastalla raaputtaminen saattaa aiheuttaa pinnan irtoamisen. Puinen lasta sopii hyvin yhteen hiiliteräksen kanssa. Hiiliteräspannun pesuksi riittää huuhtelu lämpimällä vedellä tai astianpesuaineliuoksella. Hiiliteräspannu pitää rasvapolttaa.

Käytön myötä hiiliteräspannun tarttumattomuus paranee. Pannun pinnalle muodostuu vähitellen likaisen näköinen musta kerros, johon ruoka ei tartu kiinni.

Paksumpi hiiliteräspannu on aina ohuempaa parempi. Paistinpannujen kanssa toimii sellainen muistisääntö, että hyvä pannu painaa. Hiiliteräspannua hankkiessa kannattaa hyödyntää alennusmyyntejä ja tarjouksia.

Suurin osa uusista hiiliteräspannuista on pinnoitettu jostain paksusta rasvasta tai mehiläisvahasta koostuvalla ruostesuojapinnoitteella. Uusi hiiliteräspannu pitää pestä huolellisesti tiskiaineella. Pesun jälkeen pannu pitää rasvapolttaa.

Hiiliteräspannun voi rasvapolttaa kuten valurautapannunkin. Väitetään, että tarttumattoman pinnan saisi aikaan nopeasti käristämällä tai keittämällä pannulla perunasuikaleita. Yhdessä rasvan kanssa perunan tärkkelys muodostaa pannun pinnalle tarttumattoman kalvon.

Pannusta hiotaan kaikki epäpuhtaudet pois hienolla vesihiomapaperilla. Jos pannussa on syviä naarmuja, ne voidaan hioa pois esimerkiksi rälläkällä. Jos naarmut ovat erittäin syviä, ne voidaan hitsata umpeen. Tarvittaessa pannu suoristetaan pajavasaralla. Lopuksi pannu rasvapoltetaan.