3. helmikuuta 2023

  Ajatuksia työmarkkinoista, materiaalisista tarpeista, vallan prosessista ja fasistisesta kehityksestä
  

Näillä nykyajan pätkätyömarkkinoilla en yhtään ihmettele sitä, että monelle ei työ kelpaa ollenkaan. Jos se 
saatavilla oleva työ on vain kausittaista ja välissä on toimeentulotukikuukausia joiden aikana menettää kaiken, 
niin siinä voi raataa niska limassa vuodesta toiseen pystymättä ikinä kerryttämään omaisuutta. Toki jotain 
irtaimistoa ja muuta romua voi kerätä, mutta ikinä ei pysty hankkimaan omaa asuntoa tai maata, ja joutuu 
loppuikänsä olemaan talottomana köyhänä varakkaammista ihmisistä riippuvaisena vuokralaisena.

Sen ns. "elintason" saa toki pätkätöillä paremmaksi kuin kokonaan työttömänä ollessa, mutta kaikkia ei kiinnosta 
joku kulutushysteriassa juokseminen. Itselläkin alkaa jo olla kaikki tarpeellinen irtaimisto enkä tarvitse sitä 
kyllä enää yhtään lisää. Romunjalostus harrastuksena pitää huolen siitä, että se tilanne tuskin muuttuu 
lähitulevaisuudessa yhtään miksikään.

Irtaimiston osalta yltäkylläisyys saavutetaan varsin vähäisellä määrällä materiaa, ja tietyn rajan jälkeen kaikki 
siihen liittyvät tarpeet on luotu keinotekoisella markkinointihypetyksellä. Markkinoitavan irtaimiston luonne on 
muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana ja kodin laitteiden hallintaa on vähitellen siirretty pois käyttäjältä 
valmistajan käsiin, jolloin se, mitä Kaczynski kutsui vallan prosessiksi, jää saavuttamatta.

Esimerkki vallan prosessin riistämisestä: Ennen vanhaan vaikkapa autosta kaasupolkimen pohjaan painamalla fyysinen 
vaijeri veti kaasuläpän auki asti ja kaasuttimesta pääsi imusarjan kautta sylintereihin suurin määrä ilman ja 
polttoaineen seosta, mikä oli ylipäätään mahdollista ottaen huomioon moottorin komponenttien fysikaaliset rajat. 
Kaikki oli selkeää ja suoraviivaista, tekniikka oli mekaanista ja kokonaan käyttäjänsä hallinnassa. Auton sai 
nopeammaksi vaihtamalla sinne fyysisesti vaikkapa isomman kaasuttimen tai nokka-akselin, joka avaa venttiilejä 
enemmän.

Jos nykyautossa painaa kaasupolkimen pohjaan, niin kaasupolkimessa oleva anturi kertoo moottoria ohjaavalle 
tietokoneelle kaasupolkimen asennon muuttuneen. Tietokoneen ajama suljetun lähdekoodin ohjelma ohjaa 
oheislaitteitaan syöttämään moottorille enemmän polttoainetta ja avaa kaasuläppää enemmän auki. Syötetyn 
polttoaineseoksen määrä ei ole millään tavalla kuskin hallinnassa ja käytännössä kaikista nykyautoissa onkin 
moottorin tehoa keinotekoisesti rajoitettu. Tehoa saa lisää ostamalla auton valmistajalta kuukausimaksullisen 
"virityksen", joka vain muuttaa em. tietokoneen ohjelman toimintaa. Määräaikaishuollossa auton tietokone ottaa 
yhteyden internettiin ja kertoo valmistajalle, miten autolla on ajettu.

Samanlaista hallinnan riistämistä ilmenee nykyään joka puolella. Käytännössä kaikissa kodinkoneissa on nykyään 
integroituja tietokoneita, joiden pääasiallinen tarkoitus on viedä hallintaa pois loppukäyttäjältä. Myös 
varsinaisten tietokoneiden - siis niiden laitteiden, joita käytämme tietokoneina - hallinta on viime vuosina 
siirtynyt loppukäyttäjän käsistä laitteiston ja siihen esiasennetun käyttöjärjestelmän tekijöille. Tähän hallinnan 
siirtymiseen liittyy myös totaalinen yksityisyyden menetys. Yhteiskuntaan tulee myös koko ajan lisää uusia itse 
tekemistä hankaloittavia sääntöjä ja kieltoja.

Kaiken riippumattomuuden ja itsellisyyden perusta on omistaa itse asuinpaikkansa niin, ettei siitä tarvitse maksaa 
vuokraa kenellekään jo valmiiksi itseään varakkaammalle. Omalla maalla voi myös kasvattaa itse ruokansa. Kaikki 
tuollaiset mahdollisuudet on nykyajan proletaarilta viety kokonaan pois. Poliitikot puhuvat vain jostain työnteon 
"kannattavuudesta" suhteessa työttömänä oloon ja unohtavat kokonaan, että työtä tekemällä pitäisi pystyä myös 
kerryttämään omaisuutta. (Toki ne työnteon kannattavuutta parantavat toimetkin ovat usein melko kyseenalaisia, 
mutta se ei ole tämän kirjoituksen pointti). Se ei sinänsä yllätä tässä nykyisessä ilmapiirissä, jossa 
kaikenlainen hallinta omasta elämästään halutaan muutenkin ottaa tavalliselta tallaajalta pois.

Vallan prosessin riistäminen lienee yksi suurimpia syitä nykyihmisten mielenterveysongelmiin. Mahdollisuus 
itsellisyyteen on viety pois ja tilalle on markkinoinnin keinoin luotu keinotekoisia tarpeita, joiden 
tyydyttäminen taas vie hallintaa entistä enemmän pois omista käsistä. Esimerkiksi nykyaikainen taulutelevisio on 
käytännössä rajoitettu tietokone, joka ajaa ROM-piirilleen esiasennettua ohjelmaa ja tekee sitä mitä ohjelma 
käskee. Jos loppukäyttäjän toiveet eivät satu risteämään niiden toimintojen kanssa, jotka valmistaja on television 
ROM-piirillä olevaan ohjelmaan toteuttanut, niin loppukäyttäjä vetää siinä aina lyhyemmän korren. Uusissa 
digitaalisissa videosignaalistandardeissa on mm. monenlaisia DRM-toiminnallisuuksia, joilla estetään esimerkiksi 
tekijänoikeussuojatun videon kaappaus televisiosta kasettinauhalle tai muuhun paikalliseen tallennusvälineeseen - 
tähän siirtymään liittyy myös analogisten DRM-vapaiden videoliittimien poistuminen nykyajan 
viihde-elektroniikasta.

Tavoitteena eliitillä on rakentaa yhteiskunta, jossa jokainen kansalainen elää vain tehdäkseen työtänsä. 
Yhteiskunta, jossa kansalaisen velvollisuus on toimia yhtä asiaa tekevänä rattaana järjestelmässä. Mitään oman 
erikoisalansa ulkopuolisia asioita ei saa tehdä, vaan kaikki henkilökohtaiset tarpeet täytetään ostamalla 
palveluita ja irtaimistoa muilta yhteiskunnan toimijoilta. Sellaisen yhteiskunnan kansalaisen ei tarvitse omistaa 
asuntoansa itse, kasvattaa itse ruokaansa, eikä omistaa minkäänlaista rahallista puskuria. Monitaitoisuutta 
halveksutaan. Kunniallisen kansalaisen merkki on, että televisio on isompi kuin naapurilla ja jääkaapin lämpötilaa 
voi seurata kännykkä-äpillä.