Aamulla 19. Joulukuuta 2012 pysäköin autoni alla olevassa kuvassa tummennettuna osoitettuun paikkaan. Sain kyseisestä pysäköinnistä 50 euron pysäköintivirhemaksun.
Valitin luonnollisesti pysäköintivirhemaksusta ensin suullisesti, jolloin minut vain naurettiin ja v*ttuiltiin ulos virastosta, sekä kirjallisesti, mutta kirjalliseen valitukseen sain kieltävän päätöksen. Kieltävästä päätöksestä valitin hallinto-oikeuteen. Kuopion kaupungin pysäköinninvalvonta peri pysäköintivirhemaksun korkoineen vuoden 2013 veronpalautuksista, vaikka asia oli kesken Kuopion hallinto-oikeudessa. Kuopion hallinto-oikeudesta tuli seuraavanlainen päätös, jota ei luonnollisestikaan perusteltu millään lakipykälillä liittyen kyseisten liikennemerkkien tulkintoihin:
http://sininenankka.dy.fi/~sami/asd/parkki/pysakointimaksu_paatos.jpg
Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, liikennemerkin mukaan tummennetulle paikalle pysäköintiin ei pitäisi tarvita minkäänlaista pysäköintilupaa.
Soitin asiasta myös päätöksen tehneelle Kuopion hallinto-oikeuden tuomarille. Hän väitti, että kentän sisääntuloväylällä oleva pysäköintikieltoaluemerkki on samalla myös ajokieltomerkki, ja sen perusteella minulla ei olisi ollut edes mitään asiaa ajaa kyseiselle alueelle. Valitettavasti en saanut kyseistä puhelua nauhalle. On omituista, jos tuollaisessa asemassa olevat ihmiset luulevat, ettei pysäköintikieltoaluemerkin ohi saa ajaa.
Valitin asiasta edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitus oli jotakuinkin tällainen:
http://sininenankka.dy.fi/~sami/asd/parkki/parkkisakko_valitus_lisays_lisays.html
Korkein hallinto-oikeus ei kuitenkaan myöntänyt valituslupaa. KHO:n vastaus oli seuraavanlainen:
KHO:n päätöksessäkin viitattu hallintolainkäyttölain 13 § sanoo, että valituslupa on myönnettävä muun muassa sellaisessa tapauksessa, jossa kyseessä on oikeuskäytännön yhtenäisyys lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa. Koska kyseessä on liikennemerkkien tulkinta, on ilman muuta kyse oikeuskäytännön yhtenäisyydestä samanlaisten tapausten välillä. Valituslupa olisi siis pitänyt myöntää.
Korkeimpaan hallinto-oikeuteen lähettämissäni papereissa oli myös oikeusaputoimistosta saatu päätös, joka vapauttaa minut oikeudenkäyntimaksuista. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei KHO edes tutkinut sinne lähettämiäni papereita, koska minulle tuli siitä huolimatta oikeudenkäyntimaksusta lasku. Päätös asiakirjojen käsittelystä maksutta ei olisi mitenkään voinut jäädä huomaamatta, jos lähettämääni paperinivaskaa olisi edes hieman vilkaistu, koska siinä ei ollut kovin montaa sivua. Lasku kuitenkin peruttiin, kun valitin asiasta edelleen oikeusaputoimistoon.
